Heräsin aamulla klo 4, koira rähisi jollekin puutarhassa liikkuvalle mörölle. Olin niin virkeä, että keitin kahvit. Leipä oli vähissä, meillä kun koiratkin saa aamulla leipää. Arkisin pelkkää leipää, viikonloppuisin päälle laitetaan juustoa tai maksamakkaraa.  Päätin tehdä nopeat aamusämpylät.

vettä, kuumaa kraanasta (ohje sanoo, että 42 asteista)
sokeria , herättämään hiivan käymään
suolaa pikkuisen
kuivahiivaa pussillinen (sitä on hyvä aina olla kaapissa)
jauhoja

Olen leiponut sämpylöitä koko ikäni.  Äskettäin näin telkkarissa jonkun miespuolisen  kokin (noniin tottakai) kokkiohjelman, josta jäi mieleeni se, että lämpimän nesteen, sokerin, suolan ja sokerin sekaan laitettiin ensin vähän jauhoja ja sekoitettiin  kevyesti, sitten odoteltiin hetki, jotta taikinaseos alkoi käydä eli kevyesti kuplia. Vasta sitten vasta lisättiin loput jauhot ja vaivattiin taikina loppuun. Aamutuimaan tein juuri noin, odottelin hetken, että alkutaikina alkoi kuplia. Sitten lisäsin loput jauhot ja annoin koneen vaivata taikinaa kunnolla.  

Laitoin uunin lämpenemään ja taikinakulhon  liinallapeitettynä lieden päälle. Taikina nousi ihan somasti. Pyörittelin 9 sämpylää, laitoin pellille, odotin hetken ja pyörittelin ne vielä uudelleen. Sen olen oppinut ihan omana kokemuksena, että kahteen kertaan  pyöritellyt sämpylät tulee  tasaisempia ja kauniimpia. Lopusta taikinasta tein patongin: tein pötkön, taitoin kahteen ja kiersin lievälle kierteelle.

Uuni 200 astetta. Voitelin sämpylät ja patongin kevyesti vedellä.  Kymmenisen minuuttia tai jotain.

Ja taivas: ensimmäistä kertaa pitkän sämpylä ja patonkihistoriani aikana NE TODELLA NOUSIVAT aivan toisella tavalla kuin koskaan. Patonkikin suorastaan repesi toisesta kyljestään ja näytti kuohkean sisältönsä.

Siispä: nyt muistan aina, että annan hiivataikinan alkuksi rauhassa aloittaa käymisensä lämpöisenä, sitten vasta sekaa lisää jauhoja massaa jäähdyttämään.

Eikä edes tullut kalliiks tämä aamuinen leivontasessio ja tuloksena  9 sämpylää ja yksi keskikokoinen patonki.